keskiviikko 21. syyskuuta 2011

I WISH I WAS A RED HAIR GIRL

Uusimmassa Britti-Ellessä törmäsin kuvaan Taylor Tomasi Hillistä. Tämä tyylikäs punapää alkoi kiinnostaa välittömästi. Taustatutkimuksen jälkeen selvisi, että newyorkilainen Taylor on Marie Claire -lehden muotitoimittaja sekä Sigerson Morrison -kenkämerkin taiteellinen johtaja  – ei hullunpaa! Selaillessani kuvia Taylorista, en voi kuin ihastella hänen omaperäistä tyylitajuaan.

Ensimmäistä kertaa elämässäni huomaan myös himoitsevani punaista tukkaa – katsokaa nyt noita kuvia! Tänään pyörähtäessä mutkan Aleksanterinkadulla en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, kuinka paljon punapäitä on liikenteessä, ja että kuinka upealta punakuparisävy kantajillaan näyttää. Koitan vakuutella itselleni, että kyseessä on ohimenevä hullutus ja sitä, kuinka punaista tukkaa saa värjätä jatkuvasti. Toisaalta taas muistelen erästä tukanvärjäysoperaatiota teinivuosilta, kun epäonnistuneen blondaussession tulosta paikattiin punakuparilla hiusvärillä, joka puolestaan näytti helkutin hyvälle. Samaisella värjäyssessiolla, jolloin itkin ensin ystävälleni blondausaineen tekemää haamulookia maistoin myös elämäni ensimmäisen lasin whiskyä, joka sillon sattui olemaan ainoa ensiapulääkitys ystäväni äidin baarikaapissa. Ja sitten keksittiinkin: "tehdään susta punapää".


Huomionarvoista, Taylor Tomasi Hillin upean tukan lisäksi, on ne muut tyylielementit, jotka tekevät naisesta tyyligurun. Näitä ovat: leopardikuosi, kissamaiset aurinkolasit, jotka muuten tuntuvat olevan naisen tavaramerkki, korkeat korot ja tehostevärit asusteissa. Juuri tämänkaltaisia naisia arvostan muotialalla - naisia, jotka ovat samalla sekä tyylikkäitä, omaperäisiä että räväköitä. 

maanantai 19. syyskuuta 2011

Wind of Change.

Käsillä oleva syksy on jo heti alkajaisiksi tuonut tullessan joukon muutoksia, jotka ovat luonnollisesti hidastaneet uuden blogin päivitystahtia. Elämä jaksaa yllättää - ja välillä heitetään kuperkeikkaa isolla voltilla. Ensimmäinen muutos tapahtui noin viikko sitten, kun muutimme päivän varoitusajalla uuteen asuntoon. Kiireaikataululla, muuttoauton aikalimitin kanssa kilpaa kannoimme tavaroita uuteen asuntoon. Syy nopeaan toimintaan oli vanhan asunnon jo pitkäksi venähtänyt kosteusvauriosta johtuva remontti, joka veti pariskunnan hermot kireäksi, kun asuintilana oli kaikkinee tavaroineen yksi huone. Toinen syy muuttoon oli asunnon valloittaneet sokeritoukat. Uuden asunnon löydyttyä olimme heti valmiit irtisanomaan vanhan asuntomme.

Toinen iso muutos liittyy perheenlisäykseen. Noin kuukauden päästä koiramme Iivari saa kaverikseen shih tzu -vauvan. Päätöstä punnittiin puolin jos toisin, mutta koiranpennun nähtyämme peli oli selvä. Siitä on yhdeksän vuotta, kun tässä taloudessa viimeksi kasvatettiin koiranpentua. Nyt olisi hyvä aika taas paneutua pentuoppaisiin ja päivittää tietämys pennun kasvattamisesta.

Kolmas muutos koskee opintojani. Sain viime viikolla tietää, että minut on valittu hakemaani harjoittelupaikkaan. Vestonomin koulutusohjelmaanhan kuuluu puolen vuoden mittainen harjoittelu, joka aikuisopiskelijalle ei olisi niinkään pakollinen, mutta itse ainakin koen, että juuri harjoittelun kautta luodaan hyviä kontakteja työelämään. Työharjoitteluni alkaa jo tällä viikolla. Paljon järjestelyjä on tehty sen tiimoilta, että saan jotenkin aikataulutettua opinnot, työharjoittelun ja työt.

Kuulumisten rinnalla tyyliasioihin. Viime viikkojen vakiovarusteisiin on kuulunut musta, sidottava nahkavyö, jota olen yhdistellyt niin tunikan, mekon kuin paita-hame -yhdistelmän kanssa. Kerrassaan loistava asuste, joka luo ryhdikkyyttä. Vyön voisi ehdottomasti hankkia myös konjakin värisenä.










Mukavaa maanantaita!
keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Outdoors.

Tänä syksynä vaatekauppojen rekit täyttyvät milloin mistäkin eläinkuoseista. Juuri nyt pinnalla näyttäisi olevan leopardi, käärmeennahka- ja dalmatialaiskuosit. Näistä jälkimmäisen voisi sisäänajaa muun muassa alla olevassa kokoonpanossa. Hillittyinä ja pieninä yksityiskohtina dalmatialaiskuosi toimii laukuissa, käsineissä tai vaikkapa kaulurissa. Mitä muihin kuvan tuotteisiin tulee, takin olisin kelpuuttanut heti syysgarderobiini, mutta sitä ei ollut enää saatavilla omassa koossani Topshopin nettisivuilla. Sen sijaan Vagabondin kengät kävin pelastamassa itselleni Forumin myymälästä. "Noi kengät on niin pakko saada, kun niitä sovittaa jalkaansa", totesi myyjä minulle. Niinhän ne oli.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Välissä.

Elokuun ja syyskuun vaihde edustaa juuri sitä murrosta, jota minä kutsun välitilaksi. Aurinkoiset syyspäivät  muistuttavat vielä kesän lämmöstä, mutta pimenevät ja kylmenevät illat valmistavat matkaa jo tulevaan syksyyn. Ja mitä pukeutumiseen tulee, niin paras tapa valmistautua syksyyn on tehdä ekskursio omalle vaatekaapille. Kevättalvella kaapin uumeniin piiloutuneet syysvaatteet tuntuvat taas sopivan mausteisilta, tummilta ja houkuttelevilta.

Eilen kauppareissulla ikuistimme aurinkoisen sunnuntaipäivän kotikulmilta, jossa kirjoittaja on pukenut ylleen vanhaa ja vieläkin vanhempaa. Kuvan vintagepaita on muutaman vuoden takainen hankinta Birminghamin vintagekaupasta, ja kaikessa eriskummallisuudessa pidän tästä vintagelöydöstä paljon. Siinä on juuri sopivasti viboja 70-luvun discohippasilta sekä ripaus rock n' rollia.



sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Uusi alku.

On vierähtänyt yli kolme vuotta siitä, kun aloitin edellisen blogini kirjoittamisen. Muutaman vuoden aktiivisen päivittelyn jälkeen työ- ja opiskelukiiret tulivat ilkeästi väliin, niin että pääni oli täynnä lähinnä pelkkiä teoriamalleja ja kurssien suorittamista toinen toisensa jälkeen. Kaiken kiireen keskellä olen useaan otteeseen havahtunut pohtimaan uuden blogin kirjoittamisen aloittamista ja sitä, että omasta elämästä jäisi jonkinlaista dokumenttia itselle ja jälkipolville. Syksy on tavallisesti muutosten ja uusien alkujen aikaa - olkoo se sitä minullekin tämän uuden blogin merkeissä.


Jotakin minusta. Olen 28-vuotias kirjallisuustieteen ja vaatetusalan opiskelija, vaatetusalan sekatyöläinen, herttainen sekä toisinaan kiukkuinen tyttöystävä, vaatefriikki, pinnallinen ja syvällinen. Asun avopuolisoni ja vanhan shih tzu -koirani kanssa idyllisessä Helsingin Ullanlinnassa.  Kirjoitan elämästä, elokuvista, kirjoista ja muodista - asioista, jotka tekevät elämästä erityisen. Tervetuloa mukaan!

About Me

Oma valokuva
Satu
Kirjallisuustieteen ja vaatetusalan opiskelijan tasapainoilua, elämänhallintaa ja suuria huokauksia.
Tarkastele profiilia
satu.onefineday@gmail.com
Sisällön tarjoaa Blogger.

Follow this blog with bloglovin

Follow One Fine Day

Lukijat